Miten organisaatio hyötyy informaalista oppimisesta?

Oppimisverkostot ja uudet verkko-oppimisen menetelmät tarjoavat aiempaa tuloksellisemman ja mielekkäämmän informaalin tavan oppia.

”80% kaikesta oppimisesta on epämuodollista. Silti käytämme yli 80% resursseistamme muodolliseen eli formaaliin opetukseen.” – Jay Cross

Me suomalaiset olemme tunnetusti yhden maailman parhaana pidetyn koulujärjestelmän kasvatteja. Tuota taustaa vasten on ymmärrettävää, että koulussa aikanaan omaksumamme tapa oppia tuntuu aluksi lähes ainoalta. Näin ei tietenkään enää ole, vaikka tätä ajattelua tapaakin yhä useissa työelämän koulutuksissa ja seminaareissa. Kuuntelemme puhuvia päitä vaikka tiedämme että se ei ole lähimainkaan paras tapa sisäistää tietoa ja rakentaa yhteistä ymmärrystä eli oppia.

On myös hyvä huomata että edes koulussa tapahtuva oppiminen ei enää nykyään ole samalla tavalla järjestettyä. Perinteisen opettajavetoisen opetuksen rinnalle on tullut suuri joukko uudella tavalla organisoituja oppimisen menetelmiä. Ohessa on myös syntynyt tarve ymmärtää kukin yksittäinen oppija oman oppimisensa aktiivisena määrittelijänä ja toimijana.

Ymmärrämmekin yhä vahvemmin että oma oppimisemme ei ole kiinni pelkästään meille ulkoa tarjotusta muodollisesta opetuksesta ja opetussisällöistä. Vaikka formaalin opetuksen rooli on toki yhä merkittävä, on silti tärkeää tiedostaa että me kaikki opimme koko ajan monin eri tavoin ja oppimista tapahtuu myös informaalisti eli epämuodollisesti määrämuotoisen opetuksen ulkopuolella.

”Work is learning – and learning is the work.” – Harold Jarche

Oppimiseen, pedagogiaan, kielen rakenteisiin, psykologiaan, neurotieteeseen ja viestintään liittyvä tutkimus on viime vuosikymmeninä laajentanut merkittävästi ymmärrystämme siitä miten oppimista tapahtuu. Tietämyksen lisääntyessä otamme nyt käyttöömme jo pitkään tunnettuja ja ymmärrettyjä epämuodollisia oppimismenetelmiä. Ymmärrämme nyt että uudella tavalla organisoidun oppimisen mallit tarjoavat organisaatiolle monia etuja joita perinteinen luentopohjainen opetus ei voi antaa. Näemme nyt että perinteinen opetus on ollut usein avutonta ja tehotonta. Tätä taustaa vasten on tärkeää korostaa että uusi tapa oppia ei perustu millekään uudelle tekniikalle, ohjelmistolle tai keksinnölle, vaan pikemminkin sille että ymmärrämme oppijan roolin toisin. Oppija on nyt aktiivinen toimijana eikä vain tiedon vastaanottaja.

Organisaatoiden tilanteen muuttuessa myös oppiminen muuttuu

Olemme parhaillaan keskellä tunnetun historiamme suurinta työelämän muutosta. Silloin on ilmeistä että meillä on tarve löytää myös uusia tapoja oppia. Meneillään oleva informaatioteknologian ja data-talouden mullistus tarkoittaa tiedon määrän ja mutkikkuuden kasvua, toimialan ja asiakasrajapinnan nopeita muutoksia ja päivittäin muuttuvia tilanteita.

Tarvitsemme väistämättä parempia keinoja ratkaista organisaation ja sen sidosryhmien muuttuvia ja tilanteessa kehkeytyviä tarpeita. Ymmärrämme että yhä dynaamisempi organisaatioiden toimintaympäristö, asiakkaiden tarpeiden muutos, tiedon määrän moninkertaistuminen ja merkitysten mutkistuminen ansaitsevat tuekseen oman aikamme oppimismenetelmät. Oppimisen kehittäminen ja oppimisverkostojen mahdollistama informaali oppiminen ovat juuri tällaisia ratkaisuja.

Informaalin eli epämuodollisen oppimisen luonne

Oppiminen itsessään on ihmislajille luontaista ja opittu asia sisäistyy ihmismieleen yleensä omalla painollaan kun edellytykset siihen ovat sopivat. Oppimista tapahtuu koko ajan meidän siihen edes kiinnittämättä huomiota. Opimme kun teemme kysymyksiä, käymme keskustelua tai luemme ja tutkimme omatoimisesti meitä kiinnostavia asioita.

”Formal learning is like riding a bus: the driver decides where the bus is going; the passengers are along for the ride. Informal learning is like riding a bike: the rider chooses the destination, the speed, and the route.” ― Jay Cross

Esimerkkinä tällaisen omatoimisen oppimisen voimasta voidaan käyttää ihmiselämän suurinta kognitiivista ponnistusta eli puhumaan oppimista. Jokainen lapsi oppii puhumisen taidon ilman suunniteltuja sisältöjä, koulua, opettajia, oppikirjoja, kielioppia tai tulosten mittaamista. Oppiminen tapahtuu tällöin pääosin matkimisen, mallioppimisen, leikin ja vuorovaikutuksen keinoin.

Olemmekin evoluution tuloksena mukautuneet muiden nisäkkäiden tavoin niin, että olemme ylivoimaisia vertais- ja mallioppijoita. Oma jälkikasvumme on lisäksi nisäkäslajeista pisimpään leikki-ikäinen ja vielä senkin jälkeen vuosien ajan voimakkaasti mukautuva. Nykyään ymmärrämme, että evoluution näkökulmasta nuoruusiälle ja yksilön muotoutumiselle on ollut hyödyllistä varata pitkä aika, koska siirrämme jälkikasvullemme tavattoman laajan määrän mutkikkaita tiedollisia ja sosiaalisia käyttäytymismalleja jotka puolestaan edistävät lajimme mahdollisuuksia selviämiseen. Hiljattain olemme lisäksi saaneet tietää, että aivojemme kyky muuttua ja oppia ei suinkaan pääty nuoruusiän pituuskasvun pysähtymisen myötä. Tiedämme nyt että korkeamman päättelykyvyn ja sosiaalisen hahmottamisen taidot karttuvat läpi koko elämämme ja myös persoonamme muuttuu. Samoin on käynyt käsityksellemme siitä miten tieto tallentuu. Aiempi oletuksemme oli että se tieto on tallentuneena joko ihmisten korvien välissä tai sitten kirjattuna dokumentteihin, kirjoihin ja muihin tallennusmedioihin. Nyttemmin olemme alkaneet ymmärtää että itse asiassa tieto onkin raaka-ainetta joka mahdollistaa ihmisten väliin syntyvän ymmärryksen. Voidaankin sanoa että ymmärrys on kulloisenkin viiteryhmän jäsenten väliin syntyvä sosiaalinen rakennelma eli konstruktio. Ymmärrystä siirtävä rakennelma voi olla luonteeltaan lyhytkestoista kuten dialogin avulla aikaansaatua tai sitten pidemmän aikavälin yli kantavaa ymmärrystä joka on sitoutunut esimerkiksi ammattikunnan puhuntaan tai sen tuntemiin käytänteisiin ja tapakulttuuriin.

Tiedon ymmärrettävyys on sen määrää tärkeämpää

Kulttuurimme ja tietämyksemme ovat vuosituhantisen kerryttämisen seurausta. Olemme laajentaneet kulttuurimme moninaisuutta merkittävästi kielen, tarinankerronnan, taiteen, kirjapainotaidon, median ja internetin keinoin. Kunkin uuden kehitysvaiheen myötä olemme laajentaneet kulttuurista pääomaamme. Tämän tietopääoman kasvussa tapahtunut mittakaavahyppäys tarkoittaa käytännössä sitä että kukaan yksittäinen ihminen ei voi tietää kuin pienen osan monen ilmiön ymmärrykseen tarvittavista tekijöistä. Tuotamme ja siirrämme nyt muutamassa kuukaudessa enemmän tietoa kuin ihmiskunta koko aiemman historiansa aikana teki.

”To be clear: Data are bits and pieces here and there, from which we combine into information. Knowledge is about taking information and creating meaning at a personal level.”

– John Moravec

Välineiden kehittymisen seurauksena aiemmin harvojen saatavilla olevat sisällöt ovat nyt kaikkien ulottuvilla. Hakukoneet, videot, ohjesivustot, blogit, artikkelit, tutkimukset, manuaalit ja keskustelualueet antavat meille lähes rajattomasti tietoa mistä tahansa asiasta. Eri näkökulmien vertaaminen on ennen näkemättömän helppoa ja myös asiantuntijatiedon hankkiminen on entistä helpompaa. Tiedon saatavuus ei siis enää ole pääongelma, kussakin tilanteessa ja viitekehyksessä tarvittavan ymmärryksen rakentuminen sen sijaan on.

Monet tiedon jalostamisen piirissä työtään tekevät tutkijat korostavat että suurinkaan määrä raakadataa ja tietoa ei itsessään tarkoita ymmärryksen lisääntymistä. Kuuluisan fyysikon David Bohmin mukaan tiede edistyykin eniten juuri silloin kun saatu data poikkeaa merkittävästi tehdyistä ennakko-oletuksista. Tieto ei ole koskaan absoluuttista, itse aukeavaa eikä yleisellä tasolla asioita selittävää vaan sen merkitys syntyy vasta tulkinnan ja tulkinnan edellyttämän viitekehyksen kautta. Tästä puolestaan seuraa muun muassa se että tietoa täytyy osata soveltaa eri osapuolten ja toimijoiden viitekehys huomioiden. Jos tavoitteena on tuottaa arvoa tai liiketoimintahyötyä organisaation asiakkaille niin silloin on ymmärrettävä miten tieto luo arvoa asiakkaan arjessa. Tällaisessa tilanteessa tulkinta eli ymmärrys viitekehyksestä nousee tiedon määrää olennaisemmaksi. Esimerkiksi keinoäly ei edelleenkään ymmärrä eri toimijoiden mahdollisia käyttötilanteita ja tilanteiden ristikkäismerkityksiä kovinkaan hyvin. Kolmevuotias lapsi kykenee näissä tilanteissa usein parempaan. Tiedon ja tietämyksen viitekehyssidonnaisuus muuttaa siis oppimisen tarvetta siihen suuntaan jossa organisaatio ja sen sidosryhmät itse hyödyntävät tietoa. Tästä seuraa se että organisaation oma tarve jäsentää tietoa nousee keskiöön ja se puolestaan tarkoittaa sitä että perinteisen opetuksen avulla saatu määrämuotoinen ja yleinen tieto ei riitä.

Tiedon määrämuotoistaminen ”opetussisällöiksi” ei ole ratkaisu mutkikkaissa ja muuttuvissa tilanteissa

Tiedon saavutettavuuden merkittävä helpottuminen luo uusia mahdollisuuksia perinteisten opetusmallien rinnalle. Oppimisen suhteen tämä muutos näkyy muun muassa niin että formaalin opetuksen oheen syntyy aiemmin kuvattuja paremmin organsaation omaa tilannetta ymmärtäviä tapoja oppia. Kun tiedon määrä ja sen saavutettavuus eivät enää ole ongelmia voidaan keskittyä tiedon vaikuttavuuden luomiseen organisaation oman toiminnan näkökulmasta.

“You have to debug the software the education system has written in your head.” – Bruce L Smith

Organisaation ja oppijoiden itsensä kannalta tämä muutos tarkoittaa muun muassa sitä, että siinä missä henkilö nähtiin aiemmin passiivisena tiedon vastaanottajana, ymmärrämme hänet nyt aktiivisena toimijana, tiedon tuottajana, arvottajana, iteroijana, muokkaajana ja jakajana. Siinä missä tieto saatiin aiemmin tunnetusta fyysisestä paikasta, on nyt siirrytty verkon yli saavutettavissa olevaan tietoon ja verkon asiantuntijoiden tarjoamaan tietämykseen, dialogiin, reflektioon ja sparraukseen.

Matka tiedon lähteille moninaistuu

”Control is powerfully seductive. In command-and-control organizations, telling people what to learn, making them learn it, and then measuring the learning is paramount – “Learning as Compliance.” However, complex adaptive organizations take a “Learning as Culture” approach.” – Gregg Kober

Eri tietolähteitä vertaillessamme ja tutustuessamme syvemmin kuhunkin ilmiöön opimme myös nopeasti, että tietyillä instituutioilla, asiantuntijoilla ja tutkijoilla on tietämystä, jota ei saa mistään muualta. Tiedon lähteille päästäänkin yhä useammin joko hakukoneilla tai tietämällä kuka henkilö verkossa tietää tai osaa ohjata oikean tiedon lähteille. Ymmärrämme edellisen perusteella että aiemmin kirjatiedoksi kutsuttu informaatio on saanut rinnalleen joukon uusia tiedon ja oppimisen lähteille etsiytymisen keinoja. Tietoavaruuden hahmottamisesta ja itselle olennaisen tiedon löytämisestä onkin tullut uusi kansalaistaito. Tiedon määrän räjähdyksestä seuraa että on mahdotonta määrämuotoistaa kaikkea tietämystä formaaliin muotoon. Yahoo niminen hakukone yritti aikanaan tarjoilla tietoa myös hakemistojen muodossa kunnes huomattiin että hakemistosta itsestään tuli liian iso ihmisen aivoilla hahmotettavaksi. Tiedon määrän räjähtäessä meistä kaikista onkin tullut myös tietoarvaruuden tutkijoita ja tiedon lähteille etsiytymisen oppijoita.

Tiedon yhteisen arvottamisen eli reflektion merkitys kasvaa

Yhteistoiminnalliset kykymme mahdollistavat tiedon vertailun ja arvottamisen verkon yli muiden kanssa esimerkiksi keskustelualueiden välityksellä. Tätä tiedon punnitsemiseen liittyvää ilmiötä kutsumme reflektioksi tai peilaukseksi. Yleisin reflektion muoto on vastavuoroinen keskustelu kollegojen kanssa. Tutkimusten mukaan kysymme kollegoiltamme ensin yli puolessa tapauksista ja punnitsemme tiedon merkitystä heidän kanssaan keskenämme.

Mikään edellä luetuista oppimistavoista ei edellytä luokkahuoneessa istumista. Silti opetusta tarjotaan yhä pääosin luentomuotoisena. Formaalisti suunnitellut sisällöt ja luokkatilanteessa tarjottava opetus mahdollistavat kyllä strukturoidun tavan jäsentää ennalta tunnettua tietoa, mutta samalla ne estävät usein oppijoita tekemästä omakohtaisia ja mieleenpainuvia oivalluksia koska tilaa reflektiolle ei ole. Koulussa formaalin oppimisen vastakohtaa eli reflektointia oppijoiden kesken kutsutaankin lunttaukseksi.

Mitä hyötyä epämuodollinen eli informaali oppiminen tarjoaa organisaatiolle?

Mikäli haluamme hyödyntää useiden tieteenalojen oppimiseen liittyvän tutkimuksen tietämystä ja haluamme tarjota oppijoille syvempiä oppimiskokemuksia, meidän kannattaa luopua nykyisistä seminaareista ja luennoista ja ohjata oppijat epämuodollisemman oppimisen piiriin.

Epämuodollisen oppimisen mahdollistavat oppimisverkostot nousevat avainasemaan etenkin silloin, kun organisaatiossa havaitaan tarve vastata paremmin yksilön ja tiimin työn muutokseen. Epämuodollinen oppiminen mukautuu ja adaptoituu kulloiseenkin tilanteeseen ja parantaa oppimisen tuloksellisuutta, kun voidaan hyödyntää kunkin oppijan omainaispiirteet, valmiudet, osaamistaso ja omakohtainen motivoitumistapa.

Oppimisverkoston mahdollistama epämuodollinen ja kuhunkin tilanteeseen räätälöity oppimistapa on tehokas etenkin silloin, kun halutaan aktivoida ja motivoida oppija omatoimiseen opiskeluun oppimisverkoston vertaisryhmän ja asiantuntijasprarrauksen tuella.

Tiedämme käytännöstä, että – kun – oppija voi vaikuttaa enemmän oppimisensa sisältöön ja rakenteeseen, hän muodostaa myös opittavasta asiasta positiivisemman kuvan, joka puolestaan edistää opitun ilmiön sisäistämistä. Kun oppija osallistuu oman oppimisensa määrittelyyn, hän kokee omistavansa oman oppimisensa eikä opittava asia enää mielly ulkoa määritellyksi ja pakolla syötetyksi. Määrämuotoisuudesta luopuminen mahdollistaa sen, että kukin työntekijä voi täydentää omaa puuttuvaa tietoaan juuri siltä osin mikä eniten hyödyttää häntä työtehtävien suorittamisessa. Informaali oppiminen muuttaa oppijan roolia kohti tutkivan oppimisen työtapaa, jonka tiedetään parantavan sekä motivaatiota että palvelevan paremmin kokonaisuuksien haltuunottoa. Oppimisverkoston tarjoama informaali oppiminen mahdollistaa siis mielekkäämmän ja tehokkaamman ymmärryksen synnyn juuri siellä missä organisaatio siitä eniten hyötyy ja missä tarve on suurin.

Käynnistä ensimmäinen oppimisverkostosi jo tänään!

Informaali oppimisverkosto on nopeasti käyttöönotettava, tehokas ja pitkävaikutteinen tapa parantaa työntekijöiden oppimista, motivoitumista, sitoutumista ja työn vaikuttavuutta. Mikäli haet ratkaisumallia jossa haluat yhdistää sekä aiemman formaalin oppimisen että uuden informaalin verkko-oppimisen autamme sinua
uuden elementin mukaan tuomisessa ja kokonaisuuden tasapainottamisessa tarpeidesi mukaan.

Oli tarpeesi sitten oppimiseen, verkkostrategiaan, viestintään tai työnkulkuihin liittyvä, niin tarjoamme sinulle ilmaisen tunnin mittaisen verkkoauditoinnin organisaation tilanteen arvioimiseksi. Saat keskustelun päätteeksi sähköpostiisi tiivistelmän niistä toimenpiteistä mitkä koit olennaisiksi organisaatiosi kannalta.

Global taskforce of likeminded strategy & communication professionals

N. A. Osaran kuja 4 B

00790 Helsinki

Copyright Likeminds 2019