Tarinoiden tutkittu voima

Tarinat ovat ylivoimaisia ymmärryksen siirtäjiä

Me emme olisi ihmislajina olemassa ilman tarinoita. Kukaan meistä ei lukisi tätä tekstiä elleivät meitä ennen eläneet esi-isämme olisivat oppineet siirtämään tietoa sukupolvelta toiselle tarinoiden muodossa.

Se miten olemme oppineet siirtämään mutkikasta tietoa jo paljon ennen merkkijärjestelmiä ja mitään viestinnän välineitä on yksi historiankirjoituksen eniten tutkittuja ja ehkä myös parhaiten tunnettuja asioita. Tiedämme paljon siitä miten meitä ennen jopa kymmeniä tuhansia vuosia sitten eläneet ihmisryhmät siirsivät tietoa sukupolvelta toiselle tuhansien vuosien yli.*

Niinpä tarinankerrontaan liittyvä monialainen tiede ja perinnetieto antavat meille laajat eväät tarinoiden hyödyntämiseen osana organisaation tavoitteiden saavuttamista.

”Marketing is no longer about the stuff that you make, but about the stories you tell”. – Seth Godin

Meillä suomalaisilla on lisäksi hyvin erityinen suhde juuri tämän kaltaiseen tarinankerrontaperinteeseen. Kansantarustomme Kalevala pohjautuu suullisesti siirrettyihin ja kerrottuihin tarinoihin. Kun kirjoitustaitoa ei vielä ollut, voitiin silti siirtää elämän säilymisen kannalta olennaista tietoa sukupolvien yli. Tiedettiin miten hoitaa karjaa, milloin kylvää ja korjata sato, osattiin hyödyntää vuodenaikojen kiertoa, lemmen lurittelun keinoja ja monia muita elämää ylläpitäviä taitoja. Vastaavia universumin manuaaleja on ollut lähes kaikilla meitä ennen eläneillä sivilisaatioilla.

Tästä valtavasta voimasta kertovat myös Australian kantaväestön tarinat. Tutkimalla jopa 40 – 80 000 vuoden aikana kertynyttä tarinaperinnettä ja vertaamalla sitä maaperän geologiaan on voitu todentaa, että jotkin tarinoista ovat siirtäneet meteoriitteihin ja tulivuorenpurkauksiin liittyvää suullista tietoa jopa kymmenen tuhannen vuoden yli.

Neurologinen tutkimus taas puolestaan osoittaa aivojemme aktivoituvan tarinoita kerrottaessa tavalla jota yksikään powerpoint ei saa aikaan. Aivojen eri kuvantamismenetelmien avulla on voitu todentaa, että tarinoiden sisältämät tunnevasteet, kielikuvat ja metaforat aktivoivat aivomme moninverroin syvemmin ja laajemmin kuin mikään muu tapa siirtää tietoa. Ymmärrämme nyt että jos muistijäljen tulee olla pitkä ja syvä, niin silloin paras tapa tallentaa tieto aivoihin ja ihmisryhmään on tarina.

Voidaankin sanoa, että evoluution näkökulmasta tapamme kertoa tarinoita on ollut välttämätön kyky olemassa olomme kannalta.

”You’re never going to kill storytelling, because it’s built in the human plan. We come with it.” – Margaret Atwood

Tapa jolla aivomme käsittelevät tarinoita on pitkälle kehittynyt evolutionäärinen sopeuma, jossa ihmislajille elintärkeä viestintä on saanut pelkkiä sanoja ylemmän rakenteellisen ja sosiaalisen muotonsa. Tarinat ovat mahdollistaneet sen että olemme voineet siirtää mutkikkaita sosiaalisia merkityksiä ja synnyttää kulttuurimme monet eri muodot. Tästä prosessista kertovat muun muassa Pyreneiden luolista löydetyt yli 64 000 vuotta vanhat maalaukset joissa on kuvattu miten metsästys etenee kuvallisen tarinan muodossa. (Lähde Science lehden julkaisema tutkimus.)

Mutta mistä johtuu, että aivomme aktivoituvat ja olemme niin kiinnostuneita kuullessamme tarinoita?

Aivojen tutkimukseen liittyvät kuvantamismenetelmät osoittavat, että kuunnellessamme powerpoint-esityksen bulletpointteja vain hyvin pieni osa aivoistamme aktivoituu. Tutkijat kutsuvat tätä Brocan ja Wernicken alueiden aktivoitumiseksi. Näin tapahtuessa aivomme aktivoituvat pääosin kielenkäsittelyyn tarkoitettujen aivo-osien alueella. Ne ovat aivojemme alueita joissa sanat saavat merkityksensä. Ja siinäpä se sitten onkin, mitään muuta ei juurikaan tapahdu.

“We are, as a species, addicted to story. Even when the body goes to sleep, the mind stays up all night, telling itself stories.”
– Jonathan Gottschall

Tarinoiden suhteen on toisin. Siinä missä esityksen kelmut lähinnä nukuttavat, aivojen kyky vastaanottaa tietoa muuttuu täysin tarinoita kerrottaessa. Tarinoita kuunnellessa aivojemme aktivoituminen ei jää pelkästään kielenkäsittelyn tasolle vaan myös muut aivojen aistialueet tulevat käyttöön. Niinpä kerrottu tarina terästää aistimme, tunteemme, kehomme ja aiemmat muistijälkemme.

Tarinat ovat tapa rakentaa ymmärrystä, kun tieto ei yksin riitä

Kuuluisa psykologi, tiedenainen ja emeritusprofessori Alicia Juarrero on sanonut ymmärryksen olevan sosiaalinen konstruktio. Sillä hän tarkoittaa, että ollakseen vaikuttavaa on tieto voitava saattaa muiden ymmärtämään muotoon. Kun näin tapahtuu, tieto ei jää enää kenenkään korvien väliin vaan ymmärrys tiedon merkityksestä ja vaikuttavuudesta rakentuu kulloisenkin ihmisryhmän keskelle.

”Storytelling is the oldest form of education” – Terry Tempest Williams

Jokainenen organisaatioissa tänä päivänä työskentelevä ihminen ymmärtää merkitysten jakamisen ja siirron olevan yhtä tärkeitä kuin tieto itsessään. Etenkin verkostoyhteiskunnassa voidaankin sanoa, että tieto luo arvoa vasta kun se virtaa ja rakentaa merkityksiä toimijoiden välillä.

*James Gleick, The Information

Oli tarpeesi sitten oppimiseen, verkkostrategiaan, viestintään tai työnkulkuihin liittyvä, niin tarjoamme sinulle ilmaisen tunnin mittaisen verkkoauditoinnin organisaation tilanteen arvioimiseksi. Saat keskustelun päätteeksi sähköpostiisi tiivistelmän niistä toimenpiteistä mitkä koit olennaisiksi organisaatiosi kannalta.

Global taskforce of likeminded strategy & communication professionals

N. A. Osaran kuja 4 B

00790 Helsinki

Copyright Likeminds 2019